tiistai 10. elokuuta 2010

Keulagastin painajainen

Ensimmäinen varsinainen kilpailupäivä alkoi tuulisena. Kipparikokouksessa kerrottiin, että kisaa ei pidetä varsinaisella rata-alueella, vaan hieman suojassa syvemmällä Larvikin lahdessa. Alue ei ollut kovin iso, joten osuudet olivat lyhyitä ja merkeillä ruuhkaa.

Ensimmäinen lähtö oli hermostunutta ja kuukauden tauko edellisistä kunnon kisoista näkyi. Lähtö saatiin lopulta parin takaisinkutsun jälkeen liikkeelle. Emme löytäneet kohtalaisen lyhyeltä linjalta hyvää paikkaa ja jäimme kiihdytyksessä. Pääsimme kuitenkin suhteellisen pienillä tappioilla paaralle ja hieman puhtaampiin tuuliin. Ylämerkillä sijoitus oli fleetin puolivälin paikkeilla ja lenssi meni tätä sijaa pitäessä.

Alamerkin kierto oli onnistunut, mutta merkin jälkeinen venda meni pieleen. Tarkoituksena oli vendata styyran veneen takaa, mutta vene katosi kipparilta näkyvistä. Lopputuloksena seisoimme piissä ja sveitsiläinen samassa tilassa meidän edessä. Ylämerkille päästiin ehkä noin sijalla 30 eikä tilanne enää siitä kolmannellakaan kierroksella juuri muuttunut.

Toinen sartti meni hieman paremmin, mutta ensimmäisen lenssin lopulla otettiin mallia Pälvirannan erinäisistä ongelmista ja tehtiin tyylikäs kiinalainen ennen alamerkkiä. Alamerkki kierrettiinkin sitten aivan viimeisten veneiden joukossa ellei peräti viimeisenä. Tämän jälkeen saatiin kuitenkin kirittyä sentään kymmenkunta venettä taakse.

Viimeiselle alamerkille ennen slöörimaalia tultiin sisäpuolen veneenä. Ulkokurvin tanskalainen antoi hyvin niukasti tilaa. Teimme jiipin merkillä ja ison puomi kolahti tanskalaiseen. Tapio päätti kuitenkin hidastaa ensin puomia päällään ja keräilikin itseään veneenpohjalta koko maalisuoran ajan. Samassa yhteydessä ilmeisesti maston huippukin osui tanskalaiseen, sillä windex oli taipunut varrestaan 30-40 astetta tuulenpuolelle ja kaikki sakarat olivat yhdessä nipussa.

Rantaan lähtökin kävi tässä vaiheessa mielessä ennen kuin jo aiemminkin itseään kolhinut keulagasti hajoaisi totaalisesti kappaleiksi. Päätimme kuitenkin lähteä vielä viimeiseen lähtöön. Lähtö ajettiin rauhallisesti ja liikoja yrittämättä. Lopputulos oli kisan paras vaikkakin spinnun toppi irtosi lukostaan viimeisen lenssin alussa ja maaliin ajeltiin pelkillä valkoisilla.

Kisoihin ilmoittautuneesta 52:sta veneestä moni oli jättänyt saapumatta ja tänään radalla nähtiin vain 44 venettä. Meidän päivän sijoitus oli 31. Toivottavasti alkukankeudesta on nyt päästy ja huomisen ehkä hieman kevyemmissä keleissä tuloksetkin paranevat tavoitetasolle. Täytyy myös toivoa, että tällä hetkellä melkein tavoitevauhdissaan lähellä kympin kärkeä oleva Pälvirannan venekunta jatkaa hyviä otteitaan ja pysyy kärkikahinoissa. Täytyy myös mainostaa, että suomalaisen Harri Roshierin on tällä hetkellä johdossa koko regatassa, toivottavasti vire säilyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti