Tänne Norjaan ei lähdetty suurin odotuksin, mutta varovaisin toivein kuitenkin. Olihan taustalla hyvin menneet SM kisat ennen juhannusta. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin pelottavalla tavalla vaikuttaa, että olemme sittenkin opintomatkalla.
Opintomatkan kannalta eilinen päivä navakassa tuulessa tynkäradalla lyhyine lähtölinjoinen vastasi hyvin kovatasoista ja perusteellista lyhytrataharjoitusta. Tänään puolestaan aalto oli sellainen, jota järvipurjehtiuja ei aikaisemmin ollut kokenut. Aamulla matkalla rata-alueelle tuuli oli vielä voimissaan ja aallon korkeus sellainen, että ympärillä olevat veneet katosivat näkyvistä. Melkoista vuoristorataa ylös alas. Tulipa keulakastikin jälleen yhtä uutta kokemusta rikkaammaksi, kun puomia rikatessa jalat nousi ilmaan kannnen kadotessa alta, kun vene syöksyi jyrkän allonharjalta alaspäin. Kyydissä kuitenkin pysyttiin. Ei käy Tapion hommaa kateeksi. Haastavaa...
Sitten alkoi päivän kisa. OK lähdöt kahteen ensimmäiseen yritykseen, jotka kuitenkin ammuttiin takaisin. Kolmannella yrityksellä järjestäjien huumori loppui ja musta lippu oli ylhäällä. Tämä ei kuitenkaan ollut syynä heikkoon lähtöön, vaan virhearvio linjalla, kun aika ei aivan riittänyt suuremman venetokan perän takaa kiertämiseen ja vapaan paikan hakemiseen sen takaa. Toiseen riviin siis jäätiin, mutta nopea paaralle heittäminen ja pujottelu fleetin läpi pelasti mitä pelastettavissa oli. Startiin mennessä tuuli oli pudonnut 3-4 m/s tasolle, mutta allot jäivät. Kryssi oli ajoa todella isossa aallossa ja parasta trimmiä haettiin. Käänsimme ylhäällä GPS trackkerin mukaan 20. ja sen jälkeen alas. Yllättävällä tavalla Tamperelaiset taas löysivät toisensa ja nostokisa Aromaan Mikon kanssa oli valmis, kun Mikko ei lensissä suostu koskaan menemään alapuolelta (vaikka kryssillä paaralla saa aina mennä edestä).
Alhaalla Olimme kuitenkin vielä kehissä mukana ja 23. Lähdettiin ylöspäin. Aaltojen takia kevyessä tuulessa muutimme vielä ennestään löysän fokan trimmiä vieläkin pusikkaammaksi, joka ilmeisesti vei kurssimme liian alas. Ylhäällä muistaakseni vielä 28. Sen jälkeen toisella lensillä jouduimme keskelle Norja Ruotsi nostokisaa, joka tilanne olisi pitänyt ennakoida aikaisemmin ja välttää. Nopea jiippi, joka aallossa ja heikossa tuulessa osoittautui erittäin hitaaksi, vei meidät heikompaan laitaan. Alhaalla viimeisten joukossa yllättäen taas yhtä aikaa Aromaan Mikon kanssa. Sen jälkeen slööri-maalisuoralla emme saaneet spinnua vetämään; Mikko meni ja turpiin tuli. Tulos oli sellainen, että emme vaivautuneet tuloslistaa katsomaan. Muita lähtöjä ei tänään ajettu ja kaiken lisäksi alkoi kova sade.
Summa summarum: Haastavat olosuhteet kovatasoisessa seurassa täyttävät korkeatasosien opintomatkan kaikki vaatimukset. Emme kuitenkaan ole opintomatkalla, vaan olemme urheilijoita. Huomenna lähdemme radalle ja teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää. Kun vain saamme märät varusteet kuivaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti