Jälkipuintia

Pääsimme juuri lautasta ulos Suomen puolella. Viimeinen legi kohti Tamperetta on juuri alkanut. Nyt on hyvä hetki hieman pohtia mennyttä viikkoa keulagastin näkökulmasta.

Regatan alkaessa tiistaina emme olleet valmiina. Seilattiin rata-alueelle, joka sijaitsi lahden/vuonon pohjukassa. Lähtölinja ja itse rata vastasi kooltaan lyhytratakisojen pituutta. Veneenkäsittely, jonka piti olla vahvimpia osa-alueitamme ei toiminut täysin ekana päivänä. Ekassa lähdössä MM-kisoissa pitäisi olla tappamisen meininki, näytetään muille närhen munat ja vedetään turpaan, jos joku yrittää tulla kukkoilemaan. Tehdään selväksi kuka hallitsee lähtölinjaa ja merkkitilanteita. Väittäisin, että meillä meni eka päivä ihmettelyyn, olikos täällä menossa íhan joku regattakin. Haasteelliset ekan päivän olosuhteet eivät tosin helpottaneet sopeutumista MM-fliitissä seilaamiseen.

Olosuhteet olivat Norjassa todella vaikeat. Kaksi virtaa törmäsi rata-alueella, joka aiheutti aivan käsittämättömiä virtauksia riippuen pohjan muodosta. Ylämerkillä kävi pahempi virta kuin Tammerkosken suulla, oikeasti. Aalto ja maininki oli välillä semmoista johon ei juuri Näsimerellä törmää.

Regatta osoitti karulla tavalla kuinka alussa tässä hommassa ollaan. Jos haluaa kehittyä kilpailemisessa ja menestyä kovassa fliitissä, ei riitä että hinkkaa Lielahden pusikkorataa ja menestyy siellä. Pitää saada kokemusta isoista kovatasoisista fliiteistä. Suomessa on sijoilla 10-15, jos venevauhti on kunnossa ja katsoo hieman miten seilaa. MM-fliitissä on vastaavanlaisella suorituksella noin sijoilla 38-40. Hyvä venevauhti ja loistava veneenkäsittely ovat vain mahdollisuus seilata kärjessä. Tämän osoitti lähtövoitto torstain toisessa lähdössä. Kun päästiin irti fliitistä ja seilaamaan vapaissa tuulissa, ei ollut mitään ongelmia.

Mikä painoarvo on ennen lähtöä tehdyllä strategialla siihen nähden mikä tilanne on lähdön jälkeen. Paljonko ollaan valmiita maksamaan siitä, että pidetään taktiikasta kiinni? Mitä tehdään jos joku heittää silmille ja tuhoaa ennen lähtöä tehdyn suunnitelman? Mikä on suunnitelmassa pysymisen hinta; seilataanko hinnalla millä hyvänsä halutulle paikalle vai muutetaanko taktiikkaa pelikentän kehittymisen mukaan? Kannattaako lähtö ottaa 5 astetta huonommasta päästä, jos pääsee seilaamaan vapaissa heti lähdön jälkeen? Tässä muutama pohtimisen arvoinen kysymys, mitä myös kannattaisi miettiä ennen lähtöä.

Käytännössä kaikki ratkeaa lähdössä. Lähdön jälkeen selviää missä kolmanneksessa seilataan. Kärkikolmanneksessa on huomattavasti helpompi pysyä tehdyssä suunnitelmassa ja seilata vapaissa kuin kovatasoissa keskifliitissä.

Torstain lähtövoiton ottamisen mielettömyyden alkaa vasta nyt ymmärtämään. Se ei ollut mikään tuulenvire, joka heitti meidät ekaksi. Se oli puhdasta ykkösenä seilaamista kisan alusta loppuun, ylivoimaisesti. Lähtövoitto osoitti sen, että potenttiaalia löytyy, mutta sen rutinoimiseksi tarvitaan vielä paljon tekemistä.

Väitän, että se miksi Suomeen ei ole ikinä tullut H-veneiden maailman mestaruutta johtuu siitä, että kotimaassaan dominoivat venekunnat eivät osaa seilata kovassa keskifliitissä. Kärjessä on helppo seilata, ei ole kukaan yläpuolella paskomassa tuulta rikki ja taktiikkaa on helppo noudattaa. Ei ole ihme, että Pihvi ja Roschier lähtevät taas muutaman viikon päästä Tanskaan PM-kisoihin.

Mutta, valtavat kiitokset Jyrkille hienosti vedetystä projektista. On mukava seilata paatilla, joka on viimeisen päälle kunnossa ja välineet toimivat ja kestävät niinkuin pitääkin.

T

UUSI PÄIVÄ, UUDET KUJEET

Regatan viimeinen päivä alkoi ja ulkomaisten olosuhteiden haasteet jatkuivat. Sääennuste lupasi tasaista 8 m/s tuulta, joka osoittautui jo aikaisemmin tutuksi tulleeksi "Norjalaiseksi kasiksi". Lähtöprosessi lähti käyntiin todella kovassa kelissä ja veneet keinuivat linjalla kuin ongenkohot koskessa. Lähtö kuitenkin ammuttiin poikki ja veneet satamaan. Rannassa selvisi, että tuulta lähdössä oli 18-20 m/s.
(C) Antti Lappalainen

Rannassa odoteltiin tunti ja takaisin radalle. Tuuli oli moinannut todella nopeasti ja ajettiin kolme lähtöä tuulessa, joka heikkeni 8 m/s:sta aina 4 m/s asti. Ensimmäisessä lähdössä ajoimme regatan toiseksi parhaan tuloksen, joka oli 10. Lähtö meni ns. pipariksi, kun virta meinasi viedä meidän lipun päässä pitkäksi ja jäimme muiden veneiden alle. Nopea heitto paaralle ja pujottelu fleetin läpi sekä lähdön taktiikka uusiksi. Uusi suunnitelma osoittautuikin loistavaksi ja olimme ylhäällä ensimmäisenä yksi Norjalainen tiukasti kannassa. Norjalainen pääsi levittäjällä päälle ja valuimme lensillä hieman ja sen jälkeen vielä muilla osuuksilla emmekä täysin pystyneet pitämään asemiamme. Lopussa siis äsken mainittu sija 10.

Muihin lähtöihin emme saaneet aivan yhtä hyvää alkuasetelmaa, mutta kaiken kaikkiaan suoritus kokonaisuutena oli tyydyttävä. Taas virta, josta ei aikaisempaa kokemusta ennen regattaa ollut, näytteli rata-alueella merkittävää roolia.

(C) Antti Lappalainen

Regatan lopullinen sijoitus oli 24. Nyt on vene paketissa ja huomenna aamulla lähdemme kotia kohti. Matkalta laadimme vielä blokin päätteeksi syväanalyysin koko regatasta.

Lopuksi vielä selostus erään plokissa aikaisemmin esiintyneen porilaisen purjehtijan kommelluksista yhdellä tämän päivän merkistä. Mikko, eikun siis Porilainen sai puomin päähänsä. Tässä ei sinänsä ole mitään erikoista ottaen huomioon omatkin otteemme tässä regatassa. Yleensä puomi kuitenkin tulee yllättäen takaraivoon, mutta nyt puomi tuli suoraan porilaisen otsaan seurauksella, että aurinkolasien linssitkin putosivat ja päähän jäi pelkät kehykset. Oli ilmeisesti poikkeuksellisen kiivas merkkitilanne. No, joka taupauksessa Mikko on yhtenä kappaleena ja käy ja kukkuu normaaliin tapaan sekä edelleen puhuu Poria sujuvasti.

Lähtövoitto!

Kyllä, se on totta. Aikaisempien alisuoritusten jälkeen kaikki vihdoin loksahti kohdalleen. Ja näin se tapahtui.

(C) Antti Lappalainen

Illan aikana grilljuhlissa lähtöprosessi oli mietitty uudelleen ja veneessä oli selkeä roolitus. Päivän kaikki startit olivat järjestään hyviä. Toinen lähtö lähti tuskaisesti käyntiin ja toinen yritys mustalla lipulla ammuttiin takaisin. Yli oli mm. Aromaan Mikko, joka joutui siten huilimaan startin. Väliajalla oltiin keskusteltu taktiikasta ja Mikko kertoi samantyyppisestä lähdöstä Norjan mestaruuskisoissa samalla rata-alueella samansuuntaisessa tuulessa. Vasemmalla rannassa tuuli teki banaanin, joka kannatti hakea ja toisaalta oikea laita oli virran takia tuhoon tuomittu. Hetken tutkimme rantaa ja maaston muotoja ja epäilimme banaanin olevan tyypillistä Porilaista legendaa.

Otimme hyvän lähdön lipun päästä muutama vene alla. Jatkoimme lähemmäs rantaa alapuolisten veneiden vähitellen heittäessä pois ja sivuuttaen meidät paaran kurssilla sekä edestä että takaa. Sen jälkeen löytyi banaani. Ranta imi ylöspäin ja jatkoimme. Kun heitimme, olimme jo aikalailla leikarin yli, mutta myös tämä kuului Mikon ohjeisiin. Leikari pitkäksi, koska voimakas virta merkillä painaa lähestymisen alas. Lopulta ylhäällä ylämerkillä arviomme osoittaui menneen nappiin!

Ensimmäisenä ylhäälle ja kaulaa seuraaviin n. 50 metriä. Suunta alas oli suunniteltu siten, että ajamme optimi leikkauskulmaa styyralle ja seuraamme, mitä perästä tuleva fleetti tekee pyrkien pitämään itsemme vapaassa tuulessa ja takana tulevien sekä seuraavan alamerkin välissä. Taktiikka toimi ja säilytimme asemat alamerkille entisellään. Sen jälkeen ylös samaa reittiä kuin aikaisemmalla kerralla, ajatuksella, että pidämme silmällä, mitä takana oleva porukka tekee. Muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta takana tulevat seurasivat perässä, eikä merkittäviä irtiottoja tapahtunut. Vapaassa tuulessa lisäsimme johtoa. Ylhäällä kaulaa oli jopa 100 metriä. Sen jälkeen alas aikaisemmalla taktiikalla. Lenssin lopussa alkoi jo haista lähtövoitolta. Maalisuora, tuuletukset, joista Antti otti hyviä valokuvia, joita ohessa. Mahtaako MM:ssä olla tapana tuulettaa ja huutaa samalla tavalla, kun meidän maaliintulossa.

(C) Antti Lappalainen

Joka tapauksessa N:n laiturissa on nyt kaksi H-paattia, jotka ovat MM-lähtövoittajia: Tapion Vanha rouva Salacia ja tänään kakkoslähdössä todella nopean tuntuinen GoGo, jonka miehistö toimi kuin ajatus. Kiitokset Tapiolle ja Heikille hyvistä hermoista ja oikeasta sekä kylmäverisestä toiminnasta paineen alla. Lähtövoiton haluan kuitenkin omistaa Mikko Aromaalle, hyvälle ystävälle ja kilpakumppanille, jonka reseptillä se tuli Mikon itsensä katsellessa vierestä. Sorry Mikko. Toivottavasti voin joskus maksaa takaisin.

OPINTOMATKALLAKO?

Tänne Norjaan ei lähdetty suurin odotuksin, mutta varovaisin toivein kuitenkin. Olihan taustalla hyvin menneet SM kisat ennen juhannusta. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin pelottavalla tavalla vaikuttaa, että olemme sittenkin opintomatkalla.

Opintomatkan kannalta eilinen päivä navakassa tuulessa tynkäradalla lyhyine lähtölinjoinen vastasi hyvin kovatasoista ja perusteellista lyhytrataharjoitusta. Tänään puolestaan aalto oli sellainen, jota järvipurjehtiuja ei aikaisemmin ollut kokenut. Aamulla matkalla rata-alueelle tuuli oli vielä voimissaan ja aallon korkeus sellainen, että ympärillä olevat veneet katosivat näkyvistä. Melkoista vuoristorataa ylös alas. Tulipa keulakastikin jälleen yhtä uutta kokemusta rikkaammaksi, kun puomia rikatessa jalat nousi ilmaan kannnen kadotessa alta, kun vene syöksyi jyrkän allonharjalta alaspäin. Kyydissä kuitenkin pysyttiin. Ei käy Tapion hommaa kateeksi. Haastavaa...

Sitten alkoi päivän kisa. OK lähdöt kahteen ensimmäiseen yritykseen, jotka kuitenkin ammuttiin takaisin. Kolmannella yrityksellä järjestäjien huumori loppui ja musta lippu oli ylhäällä. Tämä ei kuitenkaan ollut syynä heikkoon lähtöön, vaan virhearvio linjalla, kun aika ei aivan riittänyt suuremman venetokan perän takaa kiertämiseen ja vapaan paikan hakemiseen sen takaa. Toiseen riviin siis jäätiin, mutta nopea paaralle heittäminen ja pujottelu fleetin läpi pelasti mitä pelastettavissa oli. Startiin mennessä tuuli oli pudonnut 3-4 m/s tasolle, mutta allot jäivät. Kryssi oli ajoa todella isossa aallossa ja parasta trimmiä haettiin. Käänsimme ylhäällä GPS trackkerin mukaan 20. ja sen jälkeen alas. Yllättävällä tavalla Tamperelaiset taas löysivät toisensa ja nostokisa Aromaan Mikon kanssa oli valmis, kun Mikko ei lensissä suostu koskaan menemään alapuolelta (vaikka kryssillä paaralla saa aina mennä edestä).

Alhaalla Olimme kuitenkin vielä kehissä mukana ja 23. Lähdettiin ylöspäin. Aaltojen takia kevyessä tuulessa muutimme vielä ennestään löysän fokan trimmiä vieläkin pusikkaammaksi, joka ilmeisesti vei kurssimme liian alas. Ylhäällä muistaakseni vielä 28. Sen jälkeen toisella lensillä jouduimme keskelle Norja Ruotsi nostokisaa, joka tilanne olisi pitänyt ennakoida aikaisemmin ja välttää. Nopea jiippi, joka aallossa ja heikossa tuulessa osoittautui erittäin hitaaksi, vei meidät heikompaan laitaan. Alhaalla viimeisten joukossa yllättäen taas yhtä aikaa Aromaan Mikon kanssa. Sen jälkeen slööri-maalisuoralla emme saaneet spinnua vetämään; Mikko meni ja turpiin tuli. Tulos oli sellainen, että emme vaivautuneet tuloslistaa katsomaan. Muita lähtöjä ei tänään ajettu ja kaiken lisäksi alkoi kova sade.

Summa summarum: Haastavat olosuhteet kovatasoisessa seurassa täyttävät korkeatasosien opintomatkan kaikki vaatimukset. Emme kuitenkaan ole opintomatkalla, vaan olemme urheilijoita. Huomenna lähdemme radalle ja teemme parhaamme ja katsomme mihin se riittää. Kun vain saamme märät varusteet kuivaksi.

Keulagastin painajainen

Ensimmäinen varsinainen kilpailupäivä alkoi tuulisena. Kipparikokouksessa kerrottiin, että kisaa ei pidetä varsinaisella rata-alueella, vaan hieman suojassa syvemmällä Larvikin lahdessa. Alue ei ollut kovin iso, joten osuudet olivat lyhyitä ja merkeillä ruuhkaa.

Ensimmäinen lähtö oli hermostunutta ja kuukauden tauko edellisistä kunnon kisoista näkyi. Lähtö saatiin lopulta parin takaisinkutsun jälkeen liikkeelle. Emme löytäneet kohtalaisen lyhyeltä linjalta hyvää paikkaa ja jäimme kiihdytyksessä. Pääsimme kuitenkin suhteellisen pienillä tappioilla paaralle ja hieman puhtaampiin tuuliin. Ylämerkillä sijoitus oli fleetin puolivälin paikkeilla ja lenssi meni tätä sijaa pitäessä.

Alamerkin kierto oli onnistunut, mutta merkin jälkeinen venda meni pieleen. Tarkoituksena oli vendata styyran veneen takaa, mutta vene katosi kipparilta näkyvistä. Lopputuloksena seisoimme piissä ja sveitsiläinen samassa tilassa meidän edessä. Ylämerkille päästiin ehkä noin sijalla 30 eikä tilanne enää siitä kolmannellakaan kierroksella juuri muuttunut.

Toinen sartti meni hieman paremmin, mutta ensimmäisen lenssin lopulla otettiin mallia Pälvirannan erinäisistä ongelmista ja tehtiin tyylikäs kiinalainen ennen alamerkkiä. Alamerkki kierrettiinkin sitten aivan viimeisten veneiden joukossa ellei peräti viimeisenä. Tämän jälkeen saatiin kuitenkin kirittyä sentään kymmenkunta venettä taakse.

Viimeiselle alamerkille ennen slöörimaalia tultiin sisäpuolen veneenä. Ulkokurvin tanskalainen antoi hyvin niukasti tilaa. Teimme jiipin merkillä ja ison puomi kolahti tanskalaiseen. Tapio päätti kuitenkin hidastaa ensin puomia päällään ja keräilikin itseään veneenpohjalta koko maalisuoran ajan. Samassa yhteydessä ilmeisesti maston huippukin osui tanskalaiseen, sillä windex oli taipunut varrestaan 30-40 astetta tuulenpuolelle ja kaikki sakarat olivat yhdessä nipussa.

Rantaan lähtökin kävi tässä vaiheessa mielessä ennen kuin jo aiemminkin itseään kolhinut keulagasti hajoaisi totaalisesti kappaleiksi. Päätimme kuitenkin lähteä vielä viimeiseen lähtöön. Lähtö ajettiin rauhallisesti ja liikoja yrittämättä. Lopputulos oli kisan paras vaikkakin spinnun toppi irtosi lukostaan viimeisen lenssin alussa ja maaliin ajeltiin pelkillä valkoisilla.

Kisoihin ilmoittautuneesta 52:sta veneestä moni oli jättänyt saapumatta ja tänään radalla nähtiin vain 44 venettä. Meidän päivän sijoitus oli 31. Toivottavasti alkukankeudesta on nyt päästy ja huomisen ehkä hieman kevyemmissä keleissä tuloksetkin paranevat tavoitetasolle. Täytyy myös toivoa, että tällä hetkellä melkein tavoitevauhdissaan lähellä kympin kärkeä oleva Pälvirannan venekunta jatkaa hyviä otteitaan ja pysyy kärkikahinoissa. Täytyy myös mainostaa, että suomalaisen Harri Roshierin on tällä hetkellä johdossa koko regatassa, toivottavasti vire säilyy.

Tune-Up

Tänään oli eka päivä kun pääsimme vertaamaan vauhtiamme kilpakumppaneihin. Ohjelmassa oli siis tune-up -kilpailu, joka tosin purjehdittiin kiinteällä lys-radalla. Tämä oli pieni pettymys, koska emme päässeet tutkimaan virtoja ja tuulia varsinaiselle rata-alueelle. Myöskin Suomen h-kisoissa tuntematon slöörimaali jäi nyt kokeilematta.

Itse kisa sujui ihan mukavasti. Saimme kohtalaisen lähdön linjalta, tosin olimme hieman myöhässä ja jouduimme ajamaan aika paljon pakeissa alkukisan aikana. Ekan merkin jälkeen alkoi varsinainen kryssiosuus. Päätimme lähteä pois pakeista toiseen laitaan kuin muu fleetti. Ratkaisu ei ollut kovin hyvä, ilmeisesti virta suosi toista laitaa ja jäimme hieman kilpakumppeneista. Ylämerkillä kuitenkin noin sijoilla 10-15.


Lenssi oli varmaa ajoa yhdellä jiipillä kohti alamerkkiä. Sijoitukset eivät juurikaan muuttuneet. Seuraava kryssi sen sijaan oli todella hyvä. Pääsimme heti alamerkin jälkeen parilla vendalla vapaisiin tuuliin ja valittiin tällä kertaa sama laita kuin kärkiveneet. Tuloksena selkeä kuudes sija ylämerkillä. Tästä tilanne ei enää myötäisellä muuttunut ja purjehdittiin samalla sijalla, kuten eilen puhuttiin, maalin ohitse.

Kisasta jäi siis kaikin puolin hyvä maku suuhun ja vene tuntuu edelleen kulkevan. Tuloksesta ei tosin voi vetää suoraan johtopäätöksiä varsinaisen kisan sijoituksista, sillä parisenkymmentä venettä jätti tune-upin kokonaan ajamatta ja tässä joukossa oli monta kovaa venettä.

Ihmettelyä

Tälle päivälle ei ollut mitään sen suurempaa ohjelmaa. Iltapäivällä lähdimme ajelemaan tulevalle rata-alueelle, toki palasimme hakemaan auton perään unohtunutta spinnua puolesta matkasta radalle. Tuuli oli todella kevyttä ja lähinnä keskitimme huomion virran temppujen ihmettelemiseen.


Olimme kuulostelleet muiden maamiehien tarinoita virrasta ja sen suunnasta. Kiertelimme rata-alueella katsomassa merkkejä virran suunnasta ja voimasta. Ihmettelimme hieman, kun virran suunta oli juurikin päinvastainen kuin mitä Peten ja Mikon venekunnat olivat kertoneet. Tähän ilmiöön oli ilmeisesti syynä kellonaika. Iltäpäivällä virralle tapahtuu jotakin jonkun vaikutuksena.

Virta tulee uutena elementtinä mukaan taktiikkaa laadittaessa. Normaalisti katsotaan tietysti tuuli, voimakkuus ja sen kääntymiseen vaikuttavat tekijät. Tämän lisäksi pitää huomioida aalto, sen suunta tuulen suhteen, pohjan muodon ja syvyyden vaikutukset siihen. Näiden yhteensovittamisessa on normaalisti jo ihan riittävästi tekemistä, mutta nyt on vielä virta, jonka käyttäytymisestä ja vaikutuksesta veneen kulkuun ei ole suurta kokemusta. Haastetta siis on riittämiin ja toivottavasti huomenna tune-up:ssa päästään hieman kokeilemaan kilpailemista vallitsevissa olosuhteissa.

Isot pojat laiturilla ovat sanoneet, että tune-up -kilpailua ei saa missään tapauksessa ajaa maaliin saakka, tai muuten varsinainen kisa ei mene hyvin. Emme jätä mitään sattuman varaan ja jätämme huomenna purjehtimatta maaliin.


Pälvirannan venekunta piti medialle kertoman tavoitteensa ja Norjan mestaruuskisoissa olivat sijalla 10. Hieno suoritus pojilta. Tuulet olivat kumpanakin päivä varsin kevyitä, joten heiltä tuli todellinen merskyvaroitus varsinaisia MM-kisoja ajatellen.

Perhoset vatsan seudulla vain lisääntyvät tiistain startin lähestyessä. Kaiken pitäisi olla kunnossa, kisat vain saivivat jo alkaa!